Lahjoja ja lakritsia.

 Tänään...

...laitoin aamupalaksi teetä ja juusto-metvursti-paprika-majoneesipatonkia.

...söin pussillisen lakritsia ja nyt vääntää mahaa.

...suunnittelin joululahjoja.

...ulkona oli edelleen kylmä.

...tein vähän erästä synttärilahjaa, josta lisää myöhemmin.

...selailin Print & Pattern -blogia.

...marsut kipittivät keittiössä itsensä uuvuksiin.

...oli kohtalaisen siedettävä sunnuntai.

Virkattua.

Meillä alkoi koulussa virkkaustunnit. Löysin Etsystä ihania ideoita, mutta luulenpa, että teen kaulahuivin isoäidinneliöistä, ja veikkaan, että siinäkin on toistaiseksi ihan tarpeeksi työstämistä, kun en ole aikoihin virkannut mitään. :) Näihin ihanuuksiin voi perehtyä sitten, kun ehkä osaa jo enemmän. :D

 Kaikki kuvat www.etsy.com

Terveisiä kirpparilta!

Aiemmistakin postauksista on varmaan käynyt selväksi, että meikäläinen on kirppisihminen. Kirppareilla nyt vaan on niin mukava penkoa ja tehdä löytöjä! Sitäpaitsi en tahdo nykyään löytää kaupoista vaatteita, se mammakaapu-lepakkolärpäke-hemulipaitamuoti nyt vain ei innosta. Ja entäs farkut sitten? Kaupat tursuavat pillifarkkuja, ja niitä kun ei minun päällä nähdä. Pillifarkut yhdistettynä tähän takalistoon on vain ehdoton nounou. Kirpparille siis käy nirson (ja köyhän) tie.


Eilisen saalis näytti tältä:

Kahdet farkut (ilman niitä pillejä!!), jotka tulivat enemmän kuin tarpeeseen. Viimeaikoina olen menestyksekkäästi kuluttanut kahdet farkut persiistä puhki ja yksistä sain vetskarin hajalle. Uusia siis tarvittiin. Lisäksi löysin tummansinisen halterneck-topin, ihanan pienen käsilaukun sekä skottiruutuhameen.

Hame on hurjan kiva!

Tykkään tuosta laukun kuosista kovasti!

Nyt kun vaan saisi tätä vaatevirtaa ohjattua toiseenkin suuntaan, eli niitä vähimmällä käytöllä olevia vaatteita kirpparille... Vaatekaappi ei vastaanota yhtään innolla uusia vaatteita. Tahtoo vaatehuoneen!

Päivän marsukuva.

Pyyhetunneli on ihan parhautta!

Luumuhilloa.

Isäinpäivänä meidän iskän pitää aina saada vuoden ensimmäiset joulutortut. Koska kotikotona uuni oli varattu karjalanpaistin muhiessa siellä, pikkusisko ja -veli päättivät tulla tänne minun luukkuun tortunpaistopuuhiin.


Ja mitä siitä seuraakaan? Ninja-marsu on yltäpäätä luumuhillossa. Pesulle joutui ressu (veikkaan, että ahne marsusisko olisi muuten syönyt kaverinsa elävältä :D ). Pikkusisko on tunnetusti hieman kömpelö.

Vinkuintiaanit

Esittelyssä rakkaat karvalapset, vinkuintiaanit, puikulaperunat, eli siis ihanat marsuni. :)
Pitkäkestoista ja äärimmäisen vakavaa marsukuumetta lievittämään ei ollut kuin yksi keino; auton nokka kohti Oulua, ja niin Miisa ja Ninja muuttivat minulle. :)

Pikku-Ninja

Pikku-Miisa

Onhan ne ihania <3

Tänään Ninja-ketale aiheuttikin jokusen harmaan hiuksen minulle. Virittelin niille keittiönurkkaukseen juoksualueen ja aikani kyttäiltyäni tulin siihen tulokseet että juu-u, marsuturvallinen on. Lähdin siis pikaisesti kaupassa käymään. Takaisin tullessa aitauksessa huuteli Miisa hyvin orvon oloisena. Ninjaa ei näkynyt mailla halmeilla. Kolusin joka ikisen nurkan noin viiteen miljoonaan kertaan, mutta ei, ei Ninjaa. Vartin paniikinomaisen etsinnän jälkeen tajusin räjäyttää sohvan, toisin sanoen nostelin kaikki istuintyynyt veks, ja siellähän se Ninja kökötti. Eikä ketale hiiskahtanutkaan! Mutta löytyipä onneksi, ja Miisakin rauhoittui, kun kaveri tuli takaisin. :) Vähän liian nimensä veroinen otus tuo Ninja siis. Seuraavat lemmikit nimeän vaikka Laiskiaiseksi tai Etanaksi, niin eivät takuulla sinkoile hukkaan! :D

Elvytystä.

Blogi on ollut tauolla piiiitkän aikaa, mutta nytpä päätin tehdä paluun (ja sitähän kaikki ovatkin innolla odottaneet, eikö?!). Edelleenkin aion kirjoitella vähän sitä sun tätä, mutta päätös blogin elvyttämisestä kypsyi hiljalleen, koska haluan saada oman paikan, johon laittaa esille omia aikaansaannoksia (jotka siis ovat ihan yltiömäisen überhienoja ja ties mitä kaikkea, luonnollisestikin). Lisäksi toiveissa on, että blogin pito innostaa sitten itseäni vastaavasti tekemään enemmän kaikkea, sillä vaikka ideoita on pää täynnä, toteutus usein ontuu, laiska ja saamaton kun kenties olen.